Björn-Olof Alholm 1925-2011

Suurlähettiläs, ulkoasiainneuvos Björn-Olof Alholm kuoli pitkään sairastettuaan 17. kesäkuuta 2011 Helsingissä. Hän oli 86-vuotias, syntynyt 25. huhtikuuta 1925 Mikkelissä.

Björn Alholm lähti 14-vuotiaana vapaaehtoisena talvisotaan isänsä, jääkärieverstiluutnantti Georg Alholmin komentaman divisioonan tykistön joukossa. Lähettipoika oli mukana taistelussa Suomussalmella ja Raatteen tiellä. Jatkosodassa hän haavoittui heinäkuussa 1941, mutta pääsi osallistumaan vielä Karjalan Kannaksen suurtaisteluihin Kuuterselässä ja Tali-Ihantalassa.

Alholm kävi Upseerikoulun syksyllä 1944.

Valtiotieteen maisteriksi Alholm valmistui 1948, ja ura ulkoasiainministeriössä alkoi samana vuonna.

Alholm palveli eri tehtävissä muun muassa Frankfurt am Mainissa, Washingtonissa, Brysselissä, YK-edustustossa New Yorkissa ja Moskovassa. Suurlähettiläänä Alholm aloitti Bukarestissa 41-vuotiaana, sen jälkeen ura jatkui Bernissä. Presidentti Kekkonen valitsi hänet Suomen Moskovan suurlähettilääksi 1970. Kolmen vuoden kuluttua hän siirtyi Suomen Bonnin lähettilääksi silloiseen Länsi-Saksaan.

Bonnin komennus oli myrskyisää aikaa, sillä ulkoasiainhallinnon virkamiesyhdistys UHVY alkoi painostaa Alholmia ja eräitä muitakin suurlähettiläitä. Taustalla olivat Alholmin mukaan puoluepoliittiset valtapyrkimykset ulkoministeriössä. Häntä kohtaan esitetyt syytökset esimerkiksi henkilökunnan epäasiallisesta kohtelusta osoittautuivat laajassa selvityksessä perättömiksi.

Bonnin jälkeen Alholm toimi suurlähettiläänä muun muassa Kairossa ja Wienissä ja samalla Pyhän istuimen hallinnossa.

Björn ja Anneli Alholm saivat päättää toimintansa suurlähettiläsparina Tukholmassa, jonne presidentti Mauno Koivisto nimitti Alholmin 1983.

Yli 40 vuoden ura ulkoasiainhallinnossa päättyi 1991 Tukholman lähetystössä jäähyväisillallisiin, joiden kunniavieraina olivat kuningas Kaarle XVI Kustaa ja kuningatar Silvia.

Alholm oli arvostettu diplomaatti ja toisinajattelija presidentti Urho Kekkosen aikana. Hän tutustui silloiseen pääministeri Kekkoseen jo ollessaan nuorena virkamiehenä presidentti Juho Kusti Paasikiven valtuuskunnassa Moskovassa 1955. Porkkalan vuokra-alueen palautuksen juhlatunnelmissa Kekkonen teki Alholmin kanssa sinunkaupat, mutta heidän poliittiset näkemyksensä eivät myöhemmin aina kohdanneet.

Eläkkeellä ollessaan Alholm otti kriittisesti kantaa presidentti Kekkosen ja hänen hallintonsa tapaan hoitaa suhteita Neuvostoliittoon. Hän toi sen esille muun muassa kirjassaan Toisinajattelija suurlähettiläänä (2001). Alholm katsoi, että idänsuhteissa vallitsi liiallinen myötäilyn henki. Lähetystöneuvoksena ja suurlähettiläänä Moskovassa hän oli havainnut, että neuvostoliittolaiset kummeksuivat tällaista toimintaa. Hänen mielestään osaa suomalaisista vaivasi jonkinlainen historiallinen trauma. Tällainen liiallinen "tykö tekeytyminen" juontui jo autonomian ajalta.

Alholm harrasti paitsi Suomen, myös kansainvälistä politiikkaa.