Hillevi Vesterinen 1943-2011

Leila Hillevi Anita Vesterinen, o.s. Pylkkänen, oli syntynyt seitsemän lapsen perheeseen Mikkelissä Vuorikatu 5:ssä, silloisessa Saijonmaan talossa 3. toukokuuta 1943. Hän kuoli äkilliseen sairauskohtaukseen 11. lokakuuta 2011 niin ikään Mikkelissä.

Vesterinen oli pitkän linjan mikkeliläinen, jonka elämää leimasi syvästi rakkaus ja kiinnostus taiteeseen, kulttuuriin ja kotiseutuun. Hillevin isä Toivo oli oikeusneuvosmies, Tertin poikia. Henkevä ja humaani äiti Anita oli aktiivisesti mukana kulttuurielämässä ja kunnallispolitiikassa, ja Hillevi jatkoi ansiokkaasti hänen jalanjäljillään.

Vesterinen valmistui ylioppilaaksi Mikkelin tyttölyseosta 1964 ja opiskeli dramaturgiaa kaksi vuotta Tampereen yhteiskunnallisen korkeakoulun draamastudiolla. Hän solmi tuolloin avioliiton, mutta suhde päättyi eroon pian toisen lapsen synnyttyä.

Vesterinen palasi Mikkeliin vuonna 1967. Hän aloitti näyttelijänä Mikkelin Teatterissa, mutta yksinhuoltajalle iltatyö oli haastavaa. Hän siirtyi kielenkääntäjän tehtäviin ja edelleen Mölnlyckelle, missä työskenteli ostopäällikkönä ennen eläkkeelle siirtymistään vuonna 2000.

Vesteriselle kotiseutu oli suuri innostuksen kohde. Tausta oppaana oli hyvä lähtökohta kun hän ryhtyi luotsaamaan Mikkeli-Seuraa uuteen kukoistukseen vuodesta 1982.

Vesterisestä tuli Mikkelin historian ja kotiseututyön arvostettu asiantuntija. Hän puhui ja luennoi, kirjoitti, julkaisi ja järjesti tapahtumia. Idyllinen Elomaan talo saatiin seuran ja mikkeliläisten käyttöön. Hän oli myös mukana suojelemassa arvokkaita rakennusperintökohteita, mikä herätti sekä ihastusta että vihastusta.

Hillevi Vesterinen toimi Mikkeli-Seuran puheenjohtajana 21 vuotta ja edusti myös Etelä-Savoa Suomen Kotiseutuliiton valtuustossa. Hän sai tunnustukseksi työstään liiton kotiseututyön ansiomitalin 2006 sekä kaupungin Mikkeli-palkinnon 1995.

Teatteri oli aina Vesterisen sydäntä lähellä. Hän toimi teatterikriitikkona ja oli vuodesta 2002 lähtien mukana Teatteri Tuikussa ohjaten monta kiitettyä esitystä.

Vesterinen ansioitui myös kirjoittajana. Hänen teoksiaan ovat runokirja Emma Irenen tyttäret sekä Lemmittyjen leposijat, tarinallinen opas vanhasta hautausmaasta. Hänen tekstejään on myös kirjassa Hellahuoneesta kerrostaloelämään ja runoantologiassa Kuljen, viritän laulun. Teos Vanhaa Mikkeliä postikorteissa oli työn alla Hillevin menehtyessä.

Vesterinen toimi Mikkelin Taideyhdistyksen sihteerinä vuodesta 1978 ja oli mukana perustamassa lasten ja nuorten kuvataidekoulua. Hän työskenteli myös opettajana ja monipuolisena esitelmöijänä useista aiheista. Hän oli mukana monissa yhdistyksissä, kuten Mikkelin Kirjoittajissa, Pohjola-Nordenissa ja Mikkelin Oppaissa.

Vesterinen oli kiinnostunut myös sukututkimuksesta ja toimi Kahelin-Kahanpää-sukuseuran puheenjohtajana.

Vesterisen luovuus tuli esille hienoissa käsitöissä, joita hän teki laajalla skaalalla tilkkutöistä silkkimaalaukseen, kristalleihin ja taidokkaisiin helmikoruihin.

Hillevi oli ihana, lämminsydäminen äiti ja isoäiti, jota jäi syvästi kaipaamaan lasten, lastenlasten sekä pitkäaikaisen elämänkumppanin ja lähisuvun ohella laaja joukko hyviä ystäviä.