Ulla Vuorela 1945-2011

Professori (emerita) Ulla Vuorela kuoli äkilliseen sairauteen 17. joulukuuta 2011 Helsingissä. Hän oli syntynyt Helsingissä 30. elokuuta 1945.

Päästyään ylioppilaaksi Tyttönormaalilyseosta Vuorela opiskeli sekä Helsingin yliopistossa että Sibelius-Akatemiassa. Yliopistosta hän valmistui 1973 suomalais-ugrilainen kansatiede pääaineenaan. Sibelius-Akatemiassa hän suoritti soitonopettajan tutkinnon (solistisen linjan diplomi) 1977 ja toimi pianonsoiton tuntiopettajana Helsingin Konservatoriossa 1973–1976.

Vuorela aloitti tutkijanuransa kansatieteen laitoksen tutkimusavustajana 1977–1982. Hän toimi Suomen Akatemian tutkimusassistenttina 1982–1987. Tällöin hän aloitti Tansaniaa koskevan kenttätyönsä Marja-Liisa Swantzin johtamassa projektissa. Väitöskirjassaan 1987 Vuorela tutki taloudellisten muutosten vaikutuksia paikallisten ihmisten elinolosuhteisiin ja sukupuolijärjestelmään.

Ulla Vuorela nimitettiin Tampereen yliopiston sosiaaliantropologian apulaisprofessoriksi 1989.

Opetusalana oli Euroopan ulkopuolisten kulttuurien vertaileva tutkimus ja kehitystutkimus.

Vuorela tuli tunnetuksi erityisesti transnationaalin antropologian kehittäjänä. Tämän alueen hän kertoi löytäneensä Dar es Salamissa tutkiessaan itäafrikkalaista aasialaisperhettä. Vaikka perheen jäsenet asuivat monissa maissa, he pystyivät rakentamaan perheelleen vahvan identiteetin. Transnationaalin antropologian ympärille Vuorela kokosi 2000-luvulla kolme suurta tutkimusprojektia, joissa syntyi kymmenkunta väitöskirjaa.

Vuosina 1999–2004 Vuorela toimi ensimmäisenä Suomen Akatemian Minna Canth -akatemiaprofessorina.

Ulla Vuorela oli kansainvälisesti suuntautunut ja ansioitunut tutkija. Hänen osaamisalueensa oli laaja, kehitysmaakysymyksistä ja muuttuvan Venäjän tutkimuksesta transnationaaliin antropologiaan ja naistutkimukseen.

Hän luennoi monissa Euroopan maissa, Amerikassa, Aasiassa ja Afrikassa. Vuorelalla oli lukuisia kansainvälisiä asiantuntija- ja luottamustehtäviä. Näistä viimeisimpiä oli osallistuminen Norjan antropologisen tutkimuksen arviointiin 2010.

Ulla Vuorela oli pidetty opettaja ja työtoveri. Hänen ystävällisyytensä, välittömyytensä, aito kansainvälisyytensä ja anti-byrokraattinen otteensa innostivat sekä opiskelijoita että nuorempia tutkijoita. Hän ei kilpaillut tutkijatovereittensa kanssa, vaan auttoi heitä monipuolisella osaamisellaan.

Musiikki oli Vuorelan suuri rakkaus ja voimanlähde. Laaja tuttavapiiri muistaa ennen kaikkea monet kotikonsertit, joiden ohjelmisto koostui kamarimusiikista ja usein nelikätisesti soitetuista pianokappaleista. Yliopistolla muistetaan hänen unohtumattomat harmonikkaesityksensä.

Ulla Vuorelan kansainvälisyys oli harvinaisen luontevaa. Se välittyi sekä tutkimuksessa että opetuksessa, mutta myös yhtä hyvin musiikissa ja kirjallisuuden seuraamisessa. Ullan kansainvälistä keittiötä ei kukaan siitä nauttinut unohda.